Psalmi 77: 2–10
Minä rukoilen Jumalaa, huudan suureen ääneen,
minä rukoilen Jumalaa, ja hän kuulee minua.
Ahdingossani minä etsin apua Herralta,
hänen puoleensa kurottuu käteni
öisinkin, hellittämättä.
Kukaan muu ei voi minua lohduttaa.
Minä ajattelen Jumalaa ja olen levoton,
minä mietin, ja tuska valtaa minut.
Sinä et anna silmieni ummistua,
mieleni kuohuu, mutta pysyn vaiti.
Minä ajattelen muinaisia aikoja,
muistelen menneitä vuosia.
Minä pohdin itsekseni kaiken yötä,
ajatukset kiertävät päässäni.
Onko Herra hylännyt meidät ainiaaksi,
eikö hän enää välitä meistä?
Onko hän iäksi evännyt laupeutensa,
yhäkö hän vaikenee, polvesta polveen?
Onko Jumala unohtanut armonsa,
vihassaan sulkenut sydämensä?